Pulahdus jäätikköjärvessä
Tätä retkeä ei tehty Blåvatnetille. Norjassa on useita kauniin turkooseja jäätikköjärviä ja tämä on yksi niistä. Yksi niitä yhdistää; kipuaminen korkealle vuoristoon.
Pulahdus jäätikköjärvessä
Kuumia kesäpäiviä oli takana jo useita ja ne olivat suureksi harmiksi kuluneet kahdeksasta neljään toimistossa. Nyt helleaallon ennustettiin päättyvän juuri kesäloman alkuun ja pienen paniikin saattelemana päätin lähteä viettämään viimeistä hellepäivää jäätikköjärvelle. Ehdotin yhden yön tunturiretkeä ystävälleni Danielalle ja lopputulemana reitin lähtöpisteestä starttasi viiden hengen retkiseurue rinkkoineen.
Jo ensimmäiset kilometrit lähtivät nousemaan jyrkästi vehreässä jokilaaksossa. Aurinko tuntui paahtavalta ja juomapulloja täytettiin virtaavasta joesta useampaan otteeseen. Kasvillisuus oli kaunista koivikkoa, jossa aluskasvillisuus muodostui korkeista saniaisista. Nokiperhosetkin nauttivat lämmöstä ja lennähtelivät polulla edellä.
Maasto kohosi koko ajan korkeammalle ja auringon eteen alkoi kerääntyä pilviä. Koivikko harveni ja pian asteltiin puuttomassa varvikossa. Reitti todella yllätti maisemien puolesta. Taakse horisonttiin avautuivat huikeat vuoristomaisemat ja samaan aikaan vierellä kohosi jyrkkä seinämä vesiputouksen kera. Totesin reitin aiempia muita samankaltaisia reittejä kauniimmaksi. Kävijöille tarkoitettu postilaatikkokin löytyi muutaman suuren lohkareen suojasta. Kirjattiin nimemme kirjaan.
Viimeiset metrit jäätikköjärvelle noustiin pystysuoraa seinämää ja eteen avautuva järvimaisema palkitsi hikisen nousun. Turkoosi vesi ja pystysuorat seinämät sen takana. Upeaa.
Pulahdus jäätikköjärveen, telttojen pystytys ja retkievääksi ei vähempää kuin tortilloja. Makuupussista tuijottelin ilta-auringon kultaan värjäämää maisemaa unta odotellessa.
